Tag Archives: Aceh

A.C.A.B. – Studying Up the Rule of Law in Banda Aceh, Indonesia

My latest co-authored article “ACAB: Studying up the rule of law in Banda Aceh, Indonesia” with Acehnese punk Yudi Bolong is freshly out in Punk & Post Punk 6(2) Special Issue on ’Researching Punk Indonesia’

The article is a textual continuation for multi-sited ethnographic research that I have conducted between 2013-16, focusing in particular to social media, busking in the streets in the city of Banda Aceh, prison, and the court house and trial documentation.

The article draws attention to more mundane experiences of structural and physical violence and the obstacles, resourcefulness and ways of coping after the height of the global punk solidarity campaign of 2012 had passed. Drawing attention to silences in global solidarity efforts and the local media when the ‘Shari’a morality vs the right to be punk’ issue is not in focus, the article challenges such binaries, arguing that they hinder understanding of the everyday experience of punk, and overlook the wider misuse of state power, violations of rule of law, and the violent political economy in the post-conflict context of Aceh. Thus, it is argued that the punks in Aceh are constantly studying the hierarchies and relations of power through their embodied and gendered existence in the city. Attention to their everyday experience draws attention to their active negotiation of space and agency within such hierarchies.

The special issue editor Jim Donaghey interviewed contributor researchers for his methodological piece “Researching ‘Punk Indonesia’: notes towards a non-exploitative insider methodology” and his interview with me can be read in full here. The interview centers around research motivations, methodology, questions of insider/outsider to Acehnese punk scene, research as experience and affects, and how the research as been received by the punks, authorities, academic community, and general public.

Advertisements

Kenen rauha? Turvavyöhykkeen ulkopuolelta

Maanantaina 21.8. klo 18 Tikkurilan kirjastossa pidetyssä “Kenen rauha? Naisaktivisti Zubaidah Djoharin runoja Acehin rauhasta” videokeskustelussa keskityin Scraps of Hope – tuotannon videoihin, joiden lähtökohtana olivat runoilija Zubaidah Djoharin kaksi runoa kokoelmasta “Building a Boat in Paradise” (2014).

Zubaidah Djohar esiintyy Helsingin yliopiston Tiedekulmassa keskiviikkona 1. marraskuuta.

Kokoelmassa on yhteensä 30 runoa ja sen englanninkielisen käännöksen on tehnyt Heather Curnow. Zubaidah käy paljon Acehissa (ml. maaseudulla) lukemassa runojaan. Naisten lauluilla, runoilla ja suullisella perimätiedolla on ollut tärkeä rooli erityisesti aseellisen konfliktin kokemusten jakamisessa kolmen vuosikymmenen aikana, mutta Zubaidahin runot osoittavat runouden merkityksen myöskin rauhan ja sen kokemusten jakamisessa. Zubaidah on kiertänyt runojensa kanssa niin Acehin maakuntaa, Indonesiaa ja hänet on kutsuttu lokakuun lopussa Belgiaan Europaia Festivaaleille.

Indonesialainen kulttuurin ja antropologian tutkija Amrih Widodo Australian valtion yliopistosta toteaa runokokoelman alkusanoissa ”todellisen rauhan etsintää runoudella”, että:

“Djohar tuo suorasukaisesti esille sen, miten naisten sodan kokemukset on marginalisoitu, unohdettu ja normalisoitu laajasti juhlittun Helsingin rauhansopimuksen uusliberalistisen ja developmentalistisen logiikan.

Djoharin runot tuovat esille acehilaisten naisten kehot, kuinka ne kertovat itse oman tarinansa, Djohar esittääkin, että kidutetun, raiskatun äidillisen kehon kautta toisenlainen konfliktin naishistoria avautuu silmiemme eteen. Tämä tarina kertoo parantumattomasta kehosta, joka kannattelee muistoja tapahtuneista arjen rutiineissa rauhan aikana.

Huolimatta tuskallisesta ahdistuksesta, raivoisasta itkusta ja ajoittaisesta epätoivosta, yleinen sävy kokoelmassa on tuoda esille resilienssi ja toivo paremmasta Acehista. Zubaidah vaatii runoissaan useaan otteeseen käsittelemään historian haavoja, lainaten Chakrabartyn käsitettä levottoman menneisyyden väärinymmärrykseen julkisessa keskustelussa.”

 

Tässä vielä kokonaisuudessaan Zubaidah Djoharin kirjoittama johdanto, ”turvallisuusvyöhykkeen ulkopuolelta”:

Kukaan ei voi olla tyytymätön rauhaan. Voimme hengittää vapaasti ilman pelkoa aseiden räiskettä, voimme matkustaa vapaasti ilman aseellisen konfliktin uhkaa. Voimme pyyhkäistä hien otsaltamme seuratessamme tyttöjen ja poikien leikkiä koulunpihalla. Voimme jopa istua rentoutumaan kahvilaan jutellen ystäviemme kanssa. Rauha on kaikille kuuluva perusihmisoikeus.

Tästä huolimatta, rauha voi menettää merkityksensä jos sitä juhlistetaan ylenmäärin, juopuneena onnellisuuden huumasta. Tässä huumassa unohdamme vastuumme toisistamme, ja toistemme kyyntelten pyyhkimisessä. Kun emme enää kiinnitä huomiota menneisiin tragedioihin, saati että muistaisimme niitä, olemme äkillisen ja selittämättömän muistinmenetyksen lyömiä.

Mitä me muistamme mustimmasta historiastamme? Turvonneet nyrkit luotien esteenä; naistemme kohdut revittyinä ja verta vuotavina? Tuleeko tästä se oppi, jolla omaksumme rauhan? Tuleeko tästä kehityksen suunta maassamme? Me emme saa päästää näiden tarinoiden tulla osaksi nättiä historiallista kansanperinnettämme, tai näännyttää niitä osaksi raportteja jotka arkistoidaan. Ei ole tarvetta itkeä kauaakaan, kun hyvinvointi kukoistaa kuin pelto jota emme ole vielä puineet.

Kolme vuosikymmentä historiaa ei ole helposti unohdettavissa. Tähän historiaan kuuluu verta, kyyneliä ja lastemme tulevaisuus. Tämä ei ole jättänyt jälkeensä ainoastaan turhautumisen, mutta myös palaneet jäämät ihmisarvosta. Tarvitaan vastuullisuutta, totuuden julkistamista ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten myöntämistä. Tämä on avain rauhaan joka vaatii tutkintaa ja sen päättämistä, ennen kuin juhlinta voi alkaa.

Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur on esseessään ”figuring the sacred”/pyhän kuvaaminen muistuttaa meitä muistamisen moraalisesta velvoitteesta. Muistaminen ei ole ainoastaan muistikuvan kirkastamista. Se on paljon enemmän. Muistaminen on polku tietoisuuteen historian veloista joita emme ole vielä sopineet sodan uhrien kanssa. Tämä on tehtävä selväksi. Ensiksi pääsyä tietoon, menneisyyden tapahtumien toteaminen, ja tehtyjen rikosten myöntämistä. Tällä tavalla emme ainoastaan estä historiallista muistinmenetystä ja sokeutta menneen todellisiin tapahtumiin, mutta se mahdollistaa ettemme teurasta viattomia uhreja toistamiseen.

Sillä estämme myös heidän elämän tarinoidensa vähättelemisen – näyttämällä, että nämä tarinat kannattaa kertoa.

Canberrassa elokuussa 2014
Scraps of Hope  -lyhytdokumenttisarja non-stop -näytöksinä Tikkurilan kirjastossa su 27.8. saakka kirjaston aukioloaikoina ja Tikkurilan Muuntamossa (Asematie 3b) la 26.8. klo 10-16.

Building a Boat in Paradise -kokoelmaa on ostettavissa 10€ (+postituskulut) hintaan (marjaana.jauholaa(at)helsinki.fi). Kirjan tuotot vähentämättömänä acehilaisen naisjärjestön Balai Syura Ureung Inong Acehin rauhantyöhön.

Toivon repaleet Tikkurilassa 14.-27.8.: Aceh calling – globaali punksolidaarisuus

(For English scroll down)

Maanantaina 14.8. alkaa kaksiviikkoinen työrupeamani Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolla (1.krs, avoinna ma-pe 8-20, la-su 10-16). Yhteistyö Vantaan kirjaston musiikkiosaston ja Vantaan Muuntamon kanssa esittää Scraps of Hope/Toivon repaleet  -lyhytdokkareita jotka liittyvät kaupunkietnografiseen tutkimukseen Acehin rauhan 1.vuosikymmenestä Banda Acehin kaupungissa. Yhtensä 13 lyhytdokkaria pyörivät non-stoppina musiikkiosastolla kahden viikon ajan.

Tapahtumaan liittyy kaksi video-keskustelutilaisuutta, joista ensimmäinen ma 14.8. klo 18-20 keskittyen joulukuussa 2011 tehtyyn punkpidätykseen, sen jälkeiseen globaaliin punksolidaarisuuteen ja katupunkkareiden arkeen Banda Acehin kaupungissa.

Videokeskustelu (joka on samalla samalla banda acehilaista punk-skeneä ja konfliktinjälkeistä maskuliinisuutta käsittelevä kirjan luvun luonnos) etenee seuraavien acehilaisten punkbiisien johdattelemana: Illiza bastard, Our Wound (Luka kita), Prison of thoughts (penjara pemikiran), Cheap film (film murahan), Difference is not a war (pembedaan bukan perang), ja A.C.A.B.

Tervetuloa Tikkurilaan!

On Monday (14th August) starts my two weeks long worksession in Tikkurila. It is a collaboration with the city library and popup office of City of Vantaa, Muuntamo. Over the two weeks Scraps of Hope short documentaries, narrating stories from the first decade of peace in Aceh, Indonesia, are screened non-stop (music section, ground floor, open on weekdays 8am-8pm, Sat-Sun 10am-4pm).

I organise two video-talks (14th/21st at 6pm) )at the library and one longer session on the overall book project at popup office Muuntamo (Sat 26th Aug 10am-2pm).

The first one on 14th at 6pm focuses on the punk arrest of December 2011, global punk solidarity in its aftermath and everyday lives of the Tsunami Museum street punk community. Video talk unfolds in the order of the punk songs:

Illiza bastard, Our Wound (Luka kita), Prison of thoughts (penjara pemikiran), Cheap film (film murahan), Difference is not a war (pembedaan bukan perang), ja A.C.A.B.

Join me in Tikkurila!

Etnografisesta kaupunkitutkimuksesta etnografisesti Tikkurilassa

Tässä ensimmäinen postaus Tikkurilasta, jossa työskentelen seuraavat viikot (14.-27.8.) yhteistyössä Tikkurilan kirjaston musiikki-osaston ja Vantaan Muuntamon kanssa. 

Näillä kaupunkitilaan sijoitetuilla työpäivillä on tarkoitus tuoda etnografista, ja feminististä, politiikantutkimusta lähemmäs elettyä ja koettua arkea. Työskentelytapa sopii minulle, sillä olenhan samaan tapaan tehnyt töitä Banda Acehin kaupungissa viimeisten 11 vuoden ajan tutkiessani Suomessa tutuksi tulleen Acehin rauhansopimuksen elettyä ja koettua arkea. Kaupunkitilassa työskentely, hengailu, keskustelu ja kirjoittaminen ovat olleet osa tutkijanarkea.

Aikataulutettuja tapahtumia on seuraavasti:

Lyhytdokumenttielokuvia (yht. kesto 94 min) 14.-27. elokuuta
Tikkurilan kirjaston aukioloaikoina, musiikkiosasto (1.krs)

Keskustelutilaisuudet:
Ma 14.8. klo 18-20
Aceh calling – globaali punksolidaarisuus

Ma 21.8. klo 18-20
Kenen rauha? Aktivisti Zubaidah Djoharin runoja Acehin rauhasta

La 26. elokuuta klo 10-16
Elävä kirja: tapaa tutkija työssään
Muuntamo, Tikkurilan tori, Asematie 3b
Esitykset ja keskustelu: 10-12, 12-14, 14-16

Lisätietoa lyhytdokumenteista ja etnografisesta kaupunkitutkimuksesta