Vähemmän tunnettuja puolia Phuketista – tutkija talvilomalla (osa 1)

Taksin ajaessa Phuketin saaren pohjoisosassa sijaitsevalta lentokentältä kohti saaren länsirannikon turistirantoja, kiinnitin aivan ensimmäisenä huomiota tienvarrella sijaitseviin moskeijoihin ja mainoksiin niissä vietettävästä Maulidista, Muhammedin syntymäpäivästä. Taksin laskeutuessa kukkulalta Kamala-rannan vieressä kulkevalle päätielle, huomasin hotellien ja matalien rantaravintoloiden ja vuoden 2004 tsunamimuistomerkin vieressä, kylän muslimihautausmaan. Googlettamalla selvisi, että turistikauden ulkopuolella Kamalan (thaiksi kylän nimi lausutaan ga-ma-lar) kylä on pieni pääasiassa muslimeista koostuva yhteisö.

Päädyimme talvilomamme toisella viikolla tänne Phuketiin lähinnä sen vuoksi, että ensimmäinen viikko vietettiin Penangin saarella Malesiassa, josta löytyi suora ja lyhyt lentoyhteys Phuketiin. Ensimmäisellä viikolla virkistin muistiani Penangin saaren yhteyksistä Acehin maakuntaan, joista kirjoitan toiste. Tällä kertaa lomalla olevan tutkijan ajankuluksi muutama sananen Phuketin vähemmän tunnetusta puolesta. Lähtökohtana oma hyvin onneton tuntemukseni siitä mitä muuta Phuket on kuin pakettimatkoja, lomalta lähetettyjä rantakuvapostikortteja ja ravunpunaiseksi kärvennetty bikiniraja. Käytössäni langaton nettiyhteys, google ja tabletti. Olkoon tämä samalla esimerkki siitä miten helposti matkalla voikaan perehtyä historiaan – eikä siihen tarvita tohtorin tai dosentin arvonimeä.

Itselleni tämä Thaimaan eteläpuoli on jokseenkin tuttu vuodelta 2001 jolloin vietin täällä pari päivää osana Asian Institute of Technologyssä sijaitsevan luonnonkatastrofien ennaltaehkäisykeskuksen kurssilla tutustuen Etelä-Thaimaalaiseen kylä/naapurustotoimintaan esim. tulvien varalta. Tätä kirjoittaessa kahdeksan eteläistä maakuntaa kärsii pahoista tulvista. Sään arvaamattomuus ja monsuunimaiset sateet näin joulu-tammikuun alussa olivat, ainakin niille penangilaisille, että phuketilaisille joilta asiasta kysyin, outo ilmiö. Perinteisesti monsuunisateet loppuvat jo marraskuun lopussa. Laajemminkin tällä Intian valtameren alueella sateet ja tulvat ovat pahentuneet viime vuosina ja samalla niiden tekemät tuhot – usein johtuen laajamittaisista sademetsien hakkaamisesta.

Phuket taitaa tätä nykyä saada suurimman osan tuloistaan turismista, joko suoraan tai epäsuorasti, tosin noin 45 minuutin ajomatkalla lentokentältä kohti Kamalan kylää ohitimme myös kumipuuplantaaseja ja pienimuotoista maanviljelystä. Rantojen keskittyessä länsirannikolle, noin 60% saaresta on metsiä, kasvavassa määrin palmuöljy- ja kumiplantaaseja. Vielä 1800-luvulle saakka tina oli saaren yksi tärkeimmistä luonnonvaroista. Turismin strateginen kehittäminen alkoi 1980-luvulla. Saaren asukkaista noin 20% on muslimeja ja historiallisesti alueen muslimeilla on yhteytensä myös Malesian/Penangin saaren malay-väestöön. Phuketin maakunnan kiinalaisvähemmistön sanotaan saapuneen Phuketiin tinakaivantojen työväeksi 1800-luvulla.

Wikipediassa Phuketin historiaosuus alkaa portugalilaisten saapumisesta alueelle vuonna 1545. Kuinka siis päästä kärryille aikaan ennen eurooppalaisia? Hetken googlaamalla pääsin lukemaan Colin Macayn kirjoittamaa kirjaa A History of Phuket and the Surrounding Region. Macayn mukaan aikaisimmat havainnot Phuketin saaresta ovat intialaisten ja malay-laivastojen tekemiä. Nämä merimatkaajat hyödynsivät Intian valtameren monsuunituulisa jo neljä tuhatta vuotta sitten! Itään siirtyi vaatteita ja puuvillaa, kun taas länteen tuotiin tinaa, aromaattista puuta ja muita metsästä kerättäviä raaka-aineita. 4,000 vuotta! Siinäpä wikipediafriikeille päivittämistä!

Entäpä aika ennen pakettimatkoja?
Thaimaa tunnetaan Suomessa viime vuosikymmenten suosittuna jouluajan pakettimatkarantakohteena. Turismilla sinänsä Thaimaassa on pidemmät juuret. Ensimmäisinä sellaiset nykyisin tutut rantakohteet kuten Hua Hin olivat thaimaalaisen kuningassuvun ja thai-eliitin lomakohteina. Vasta 1960-luvulle tultaessa kansainvälisten turistien määrät kasvoivat. Suurin osa ulkomaalaisista turisteista 1930-1950-luvulla olivat brittejä ja ranskalaisia, jotka pysähtyivät Thaimaassa matkallaan lähialueiden siirtomaihin. Varsinainen thaimaalainen turismipolitiikka on peruja toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta ja sen kasvua, sekä sen olennaista osaa eli kansainvälisiä investointeja, oli vauhdittamassa Maailmanpankin ohjeistukset. Kontogeorgopouloksen artikkeli tiivistää näiden ensimmäisten vuosikymmenten näköaloja, joita sävyttivät turismin ‘neljä ässää’: sun, sea, sand & sex. Tuoreempia analyysejä – esim. Phuketin turismin muutoksesta vuoden 2004 tsunamin jälkeen, löytyy Google Scholarsia käyttämällä paljon!

Tätä kirjoittaessa opin myös, että sana monsuuni tulee arabiankielen sanasta ”mausim” joka tarkoittaa vuodenaikaa.


Lähteet (löytyvät googlaten)

Macay, Colin. 2016. A History of Phuket and the Surrounding Region. Kris Books

Kontogeorgopoulos, Nick. 1998. Tourism in Thailand: Patterns, Trends and Limitations, Pacific Tourism Review 2 (3/4), 225-238.

Advertisements